Alku

Absoluuttinen Nollapiste - Ja Jos

Wille:

Abluuttinen Nollapiste on minulle hieman vieras bändi. Kovasti kyllä tekisi mieli tutustua bändiin tarkemmin, mutta joku siinä aina hangertaa vastaan. Mutta asiaan. Ja Jos on hyvä kappale. En ollut sitä aiemmin kuullutkaan. Musiikillisti kappale on kevyttä pop-rockia. Mutta musiikkiin ei niin tulekaan kiinnitettyä huomiota, kun sanoitukset vievät mukanaan. Kerrankin virkistävän erilainen aihe biisille. Lapsen kouluunlähdöstä ei nimittäin hirveästi tule mieleen muita biisejä. Hieman sellaista arkipäivän melankoliaa josta minä pidän. Kelpo alku biisien vaihdolle.

4/5

Manninen:

Absoluuttisen Nollapisteen Ja Jos menisi aloitus teeman alle kahdellakin eri tavalla. Henkilökohtaisempi syy piilee siinä että kyseinen biisi sattui olemaan aloituskappale ensimmäisellä absojen keikalla jolla olen ollut. En ollut tutustunut kyseiseen bändiin muutamaa hajakappaletta enempää mutta muistan että Ja Jos jäi mieleeni soimaan keikan jälkeenkin. Muistan kyselleeni kavereilta nimeä kappaleelle jossa kerrottiin lapsen kouluun laittamisesta, mutta koska en muistanut lyriikoita sen enempää jäin vastauksetta. Youtube ja myöhemmin myös levykauppa korjasivat kuitenkin tilanteen lopulta. 

Toinen, selkeämpi, syy on kappaleen aihe. Lapsen kouluun laittaminen, joka eittämättä on yksi ensimmäisistä aluista lähes jokaisen ihmisen elämässä. 

Olen jostain syystä aina pitänyt tästä kappaleesta. Kauniina leijaileva poppi, jota ainakin allekirjoittaneen on vaikea olla hyräilemättä mukana. Lyriikat edustavat sitä selkeintä Absoluutista Nollapistettä, sillä niistä ei löydy bändille tyypillistä mystisyyttä ja vaikeaselkoisuutta. Elämän arkinen maagisuus ja tunnelma on silti vangittu erittäin hienosti. Koska en keksi mitään mikä voisi tehdä kappaleesta paremman, en keksi myöskään yhtään hyvää syytä olla antamatta täysiä pisteitä.  Aika fiilispohjalla mennään mutta se sallittakoon näin aloituksen kunniaksi.

5/5

Eternal Tears Of Sorrow - Heart Of Wilderness

Manninen:

Eternal Tears Of Sorrow on minulle täysin uusi tuttavuus. Tämä ei sinällään yllätä, sillä en ole kyseisen tyylilajin ystävä, enkä todennäköisesti jaksaisi kuunnella tälläistä musaa kokonaista levyllistä. Ei tämä sinänsä kyllä ärsytäkkään millään tavalla, ainakaan näin yhden biisin annoksena. Eli jos joku laittaisi bileissä soimaan Eternal Tears Of Sorrowta, en oksentaisi, mutta en lähtisi kyllä pogoilemaankaan.

Sinällään kappale vastaa teemaa erittäin hyvin. Uusien aloitusten ja mahdollisuuksien äärellä ollaan, Pahan ja synkän elämän reunalla astumassa ehkä kohti uutta ja parempaa aikaa. Vai riittääkö rohkeus sittenkään? Lyriikat on rakennettu niin että kuuntelija voi samaistua kappaleeseen omien ongelmiensa ja elämäntilanteidensa kanssa, koska mitään suuria yksityiskohtia ei anneta. Voinkin kuvitella että tyylilajin diggarit saattavat ammentaa tästä paljonkin voimaa arjen ongelmissaan. Itselleni sanat ovat kuitenkin vähän turhan avoimet ja maalailevat. Musiikillisesti ollaan perus rymistelyn äärellä. Ihan menevää, mutta ei juuri muuta. Ei miun mussaa, mutta en tuomihe jos jokku tykkää. 

2/5 

Wille:

Valitsin kappaleen, koska tässä biisissä on mielestäni yksi parhaista biisin aloituksista. Jotenkin se vaan jyrähtää käyntiin niin reippaasti, ettei sitä voi vastustaa. Ja kappale jatkuukin pitäen mielenkiinnon yllä koko ajan. Soolot ja pianon kilkutukset sun muut ovat erinomaisia. Ainoa mikä aluksi pisti korvaan, on laulajan öriseminen. Siihenkin kyllä on nyttemmin tottunut ja en sitä menisi muuttamaan. 

Sanoitukset sopivat myös hyvin viikon teemaan. Uudesta alustahan tässäkin haaveillaan. Raskasta mutta kaunista musiikkia tekee Ikuisen surun kyyneleet ja tämä kappale on sieltä menevimmästä päästä. Ja kuten usein käy, niin tämäkin biisi vain paranee mitä enemmän sitä kuuntelee.

4½/5

Ensi viikon teema: Kappale, jonka hienouden olen tajunnut viiveellä