Suomen itsenäisyys

 

Suomen Talvisota 1939-1940 - Jatkosota-rock 

Wille:

Nytpä taas pala purtavaksi. Karua musiikkia. Underground-rockia tai jotain sinne päin. Baddingköhän tässä laulaa? Ja M.A. Nummisen ainakin tunnistan. Musiikki on sellaista letkeää rockia sodanäänillä höystettynä. Ja sanoitus on ainakin omaperäistä. Varmaan aikoinaan kohuakin herättävää, kun kiroillaan ja käsitellään sotaa näin kepeästi. 

En minä tästä oikein osaa sanoa onko tämä nyt hyvää vai huonoa. Kyllä tätä kulttiklassikkoa muutaman kerran jaksaa kuunnella.

3/5

Manninen: 

Suomen Talvisota 1939 - 1940 on yksi suomen legendaarisimmista kulttibändeistä ja syykin on helppo löytää. Erittäin provosoivat sanat yhdistettynä svengaavaan rokkenrolliin ja laulajina mm. Rauli Badding Somerjoki ja M.A. Numminen. Yhtyeen ainoalla levytyksellä Underground-Rockilla on edelleenkin varsin kova maine tietynlaisen ajan- ja musiikin ystävien keskuudessa. Ja kyllähän se itselläkin tulee Talvisotaa ikävä kun kuuntelee nykyajan muka provosoivia Petri Nygårdeja. 

Biisinä Jatkosota-rock ei ole ihan yhtyeen parhaita, mutta ei niitä huonoimpiakaan. Kappale on aika hillitty ja rauhallinen. Lyriikat eivät ole niin hypnoottista sanaseppoilua kuin muutamissa muissa kiekon kappaleissa. Loppua  kohden mentäessä hillitty rauhallisuus kuitenkin muuttuu hupaisan rienaavaksi sotakuvaukseksi, jossa vaihdetaan niin laukauskia kuin kirosanojakin. Eräänlaisena kliimaksina toimii: ”Vittuun sotiminen, tämä äijä lähtee paskalle, perkele!”. Nummisen ja Somerjoen äänet sotivat nekin keskenään erittäin nautittavasti. Varsin hyvä kappale, vaikkei ehkä sitä isänmaallisinta juhlamusiikkia.

4/5

Sanna-Mari Titov - Evakon laulu 

Manninen:

Jos Suomen Talvisota on janan toisessa päässä, niin Evakon Laulu on sitten siellä toisessa. Karjalaisen evakkolapsen tarina joka on koruttoman kaunis, koskettava ja ajoittain musertavan surullinen.

Kuunnellessa minulla ei ollut käsitystä laulajasta, mutta se toimi vain kappaleen eduksi. Tuntematon nainen jonka lauluääni saa kuuntelemaan kappaleen jokaista lausetta. Tarina tulee iholle ja palaksi kurkkuun kyynelkanavia kutittamaan. Musiikillisesti kappale on juuri niin yksinkertainen ja koruton kuin pitääkin. Tässä on malliesimerkki laulusta, jonka paino on täysin lyriikassa ja tulkinnassa, ei soittimilla tuotetuissa äänimaailmoissa. Ainoa merkittävä kysymys on: Saadaanko tunnelma välitettyä? Allekirjoittanut oli ainakin ihan fiiliksissä. Mahtava kappale.

5/5

Wille: 

Näissä vanhoissa iskelmissä on todella sitä jotakin. Silloin osattiin tehdä koskettavia tarinoita eikä pelkkää rakkausdiibadaabaa niin kuin nykyään.

Evakon laulu on koskettava tarina siitä kuinka oli jätettävä koti ja lähdettävä evakkoon. Tarina vie mukanaan ensi kuulemalta ja riimittely on erinomaista. 

Musiikki säestää tarinaa juuri niin kuin pitääkin. On haitaria, marssirummutusta, pianoa ja kitaraa, mutta kaikki sopivina annoksina ja tarkalleen oikeissa kohdissa. Ja Sanna-Mari Titovin kaunis laulu tekee kunniaa tälle Veikko Lavin tekemälle klassikolle.  

Ei voi mitään. Jos kappale saa minulle aikaan näin täydellisesti kylmät väreet selkäpiihin ja tipan linssiin, niin kyllähän se on täysien pisteiden arvoinen suoritus. 

5/5


Seuraavan viikon teema: Perhe

Kappale, jonka hienouden olen tajunnut viiveellä

Limonadi Elohopea - Mene Laurin luo

Manninen:

Limonadi Elohopea on semisti tuntematon yhtye. Olen joskus haalinut jostain yhden yhtyeen albumeista, mutta jostain syystä kyseinen kiekko ei ole levysoittimessani hirveemmin pyöriskellyt. Suurin syy varmaankin löytyy siinä että kyseinen yhtye lukeutuu niihin joiden musiikkiin ei pääse heti kärryille. Sen kanssa pitää päästä ensin tutuksi ja vasta sitten voi sanoa diggaileeko vai ei. Ja koska levyhyllyni on väärällään juurikin tuollaisten artistien levytyksiä, niin sanomattakin on selvää että jotkut albumit kuluu, jotkut kestää ja jotkut pölyttyy.

Mutta oli miten oli, kyseinen Mene Laurin luo-kappale ei ainakaan näin tehokuuntelussa tunnu mitenkään vastenmieliseltä. Varsin mukavanoloinen ja rento poprokki kipale, jonka kertosäe jää soimaan kivasti päähän. Lyriikoissa seikkaillaan jossain suhde/suhteettomuus kuvaston tuollapuolen. Nainen on lähtemässä "Laurin luo" vaikka Monopolit on vielä kesken. Ja kyllähän näinkin klassinen "nainen lähtee, yhyyyyy" aiheisto saa allekirjoittaneelta aina jonkinlaisia sympatiapisteitä ja hiljaista päännyökyttelyä. Vielä kun tälläkertaa kylveskellään vähän omaperäisemmillä vesillä. (Eli ei olla ihan niin yhyhyyy vaan enemmänkin että piä tunkkis ho**!). Laulajan äänessäkin on pieniä persoonallisia sävyjä, joka tietysti on aina plussaa.

3½/5 

Wille

Joskus ostin ihan summassa kokoelmalevyn bändiltä nimeltä Limonasi Elohopea. En tiennyt siitä mitään, mutta nimi oli hauska. Ensimmäisien kuuntelukertojen jälkeen bändin musiikki tuntui vieraalta. Kevyttä poppia, sellaisella lauluäänellä, josta ei oikein osaa sanoa tykkääkö siitä vai ei.

Mutta sitten useamman kuuntelun jälkeen alkoi musiikki avautua. Varsinkin sanoitukset ovat hyviä. Hieman vaikeasti tulkittaviakin välillä. Tämä kyseisen kappale on ehkä tunnusomaisinta Limonadi Elohopeaa. Iloista musiikkia, ei niin iloisella tarinalla. Biisi kertoo käsittääkseni mustasukkaisuudesta. Mies odottaa naistaan kesken jääneen monopoli-pelin kanssa ja tuumii että hän saa taatusti enemmän hotelleja suuhunsa kuin Lauri. Näinhän se usein toimii. Kun on mustasukkainen, niin haluaa olla parempi kuin se toinen. Nerokas biisi.

Pisteiden antaminen onkin sitten vaikeaa. Ei tässä biisissä kyllä oikein mitään moittimista ole, mutten nyt aivan täysiä pisteitäkään tahdo antaa. Hyvin lähelle päästään kuitenkin.

4½/5 

Maj Karma - Sodankylä

Wille:

No nyt on tuttua musiikkia. Löytyy minunkin levyhyllystä. Sodankylä on helposti lähestyttävä Maj Karman biisi. Musiikki on rauhallista aina kertosäkeeseen asti jolloin sitten reippaillaan mukavalla rytmillä ja varmasti jää soimaan päähän rivit: ”Mä tajusin ettei, tajusin ettei me enää koskaan nähdä toisiamme.” Sanoitukset ovat sitä Ylpölle tuttua parisuhtepähkäilyä. Tällä kertaa katkeaa etäsuhde ja mietitään onko se nyt surullista vai ei. Kaikin puolin kelpo rockbiisi. Mutta ehkä ei kuitenkaan mene ihan Karman parhaimpien biisien joukkoon.

4/5

Manninen: 

Nuorena, ehkä n. 16-18 vuotiaana, en pitänyt Maj Karmaa oikeen minään. Vankkumaton perustelu tälle oli se etten ollut kuullut muita kappaleita kuin Sodankylän ja mielestäni se oli huono. Nuorena pojankoltiaisena ei tietenkään voinut pitää mistään herkästä ja tunteelisesta. Nykyään, 26 vuoden ikäisenä koltiaisena, en paljon muusta pidäkkään ja jos pidänkin niin salassa ja vähin äänin. Todellinen luonteeni on tullut esiin ja siitä on pidettävä kiinni.

Nykyisen pidän Maj Karmasta. Eritoten Maj Karman Kauniiden Kuvien aikaisesta materiaalista. Eikä ne uusimmat Maj Karma-levytkään nyt niin huonoja ole. Eivät silti kyllä voita Sodankylä-albumia joka on mielestäni yksi yhtyeen hienoimmista albumeista. Ja pakkohan se on sanoa että kyllä minä nykyään lasken Sodankylä kappaleenkin jo hyvien biisien joukkoon. Kappaleessa yhdistyy hienosti hellästi kuiskaileva kaipuu ja ajoittain pinnanalla kihisevä kipu ja vimma. Tunteikasta fiilistelyä joka myös rokkaa oikeissa paikoissa. Herra Ylppö kumppaneineen ei ole koskaan pelännyt tehdä ns. "hittipotentiaaliltaan korkeita" biisejä, eikä minullakaan sitä vastaan mitään ole. Se on jopa piristävää kuunnella musiikkia joka ei yritä kokoajan tehdä vaikutusta omalla taiteelisuudellaan ja nokkeluudellaan, vaan luottaa niinkin vanhoihin kikkoihin kuin tunteellisuus ja aitous.

4/5

Ensi viikon teema: Suomen itsenäisyys