Kappale, jonka hienouden olen tajunnut viiveellä

Limonadi Elohopea - Mene Laurin luo

Manninen:

Limonadi Elohopea on semisti tuntematon yhtye. Olen joskus haalinut jostain yhden yhtyeen albumeista, mutta jostain syystä kyseinen kiekko ei ole levysoittimessani hirveemmin pyöriskellyt. Suurin syy varmaankin löytyy siinä että kyseinen yhtye lukeutuu niihin joiden musiikkiin ei pääse heti kärryille. Sen kanssa pitää päästä ensin tutuksi ja vasta sitten voi sanoa diggaileeko vai ei. Ja koska levyhyllyni on väärällään juurikin tuollaisten artistien levytyksiä, niin sanomattakin on selvää että jotkut albumit kuluu, jotkut kestää ja jotkut pölyttyy.

Mutta oli miten oli, kyseinen Mene Laurin luo-kappale ei ainakaan näin tehokuuntelussa tunnu mitenkään vastenmieliseltä. Varsin mukavanoloinen ja rento poprokki kipale, jonka kertosäe jää soimaan kivasti päähän. Lyriikoissa seikkaillaan jossain suhde/suhteettomuus kuvaston tuollapuolen. Nainen on lähtemässä "Laurin luo" vaikka Monopolit on vielä kesken. Ja kyllähän näinkin klassinen "nainen lähtee, yhyyyyy" aiheisto saa allekirjoittaneelta aina jonkinlaisia sympatiapisteitä ja hiljaista päännyökyttelyä. Vielä kun tälläkertaa kylveskellään vähän omaperäisemmillä vesillä. (Eli ei olla ihan niin yhyhyyy vaan enemmänkin että piä tunkkis ho**!). Laulajan äänessäkin on pieniä persoonallisia sävyjä, joka tietysti on aina plussaa.

3½/5 

Wille

Joskus ostin ihan summassa kokoelmalevyn bändiltä nimeltä Limonasi Elohopea. En tiennyt siitä mitään, mutta nimi oli hauska. Ensimmäisien kuuntelukertojen jälkeen bändin musiikki tuntui vieraalta. Kevyttä poppia, sellaisella lauluäänellä, josta ei oikein osaa sanoa tykkääkö siitä vai ei.

Mutta sitten useamman kuuntelun jälkeen alkoi musiikki avautua. Varsinkin sanoitukset ovat hyviä. Hieman vaikeasti tulkittaviakin välillä. Tämä kyseisen kappale on ehkä tunnusomaisinta Limonadi Elohopeaa. Iloista musiikkia, ei niin iloisella tarinalla. Biisi kertoo käsittääkseni mustasukkaisuudesta. Mies odottaa naistaan kesken jääneen monopoli-pelin kanssa ja tuumii että hän saa taatusti enemmän hotelleja suuhunsa kuin Lauri. Näinhän se usein toimii. Kun on mustasukkainen, niin haluaa olla parempi kuin se toinen. Nerokas biisi.

Pisteiden antaminen onkin sitten vaikeaa. Ei tässä biisissä kyllä oikein mitään moittimista ole, mutten nyt aivan täysiä pisteitäkään tahdo antaa. Hyvin lähelle päästään kuitenkin.

4½/5 

Maj Karma - Sodankylä

Wille:

No nyt on tuttua musiikkia. Löytyy minunkin levyhyllystä. Sodankylä on helposti lähestyttävä Maj Karman biisi. Musiikki on rauhallista aina kertosäkeeseen asti jolloin sitten reippaillaan mukavalla rytmillä ja varmasti jää soimaan päähän rivit: ”Mä tajusin ettei, tajusin ettei me enää koskaan nähdä toisiamme.” Sanoitukset ovat sitä Ylpölle tuttua parisuhtepähkäilyä. Tällä kertaa katkeaa etäsuhde ja mietitään onko se nyt surullista vai ei. Kaikin puolin kelpo rockbiisi. Mutta ehkä ei kuitenkaan mene ihan Karman parhaimpien biisien joukkoon.

4/5

Manninen: 

Nuorena, ehkä n. 16-18 vuotiaana, en pitänyt Maj Karmaa oikeen minään. Vankkumaton perustelu tälle oli se etten ollut kuullut muita kappaleita kuin Sodankylän ja mielestäni se oli huono. Nuorena pojankoltiaisena ei tietenkään voinut pitää mistään herkästä ja tunteelisesta. Nykyään, 26 vuoden ikäisenä koltiaisena, en paljon muusta pidäkkään ja jos pidänkin niin salassa ja vähin äänin. Todellinen luonteeni on tullut esiin ja siitä on pidettävä kiinni.

Nykyisen pidän Maj Karmasta. Eritoten Maj Karman Kauniiden Kuvien aikaisesta materiaalista. Eikä ne uusimmat Maj Karma-levytkään nyt niin huonoja ole. Eivät silti kyllä voita Sodankylä-albumia joka on mielestäni yksi yhtyeen hienoimmista albumeista. Ja pakkohan se on sanoa että kyllä minä nykyään lasken Sodankylä kappaleenkin jo hyvien biisien joukkoon. Kappaleessa yhdistyy hienosti hellästi kuiskaileva kaipuu ja ajoittain pinnanalla kihisevä kipu ja vimma. Tunteikasta fiilistelyä joka myös rokkaa oikeissa paikoissa. Herra Ylppö kumppaneineen ei ole koskaan pelännyt tehdä ns. "hittipotentiaaliltaan korkeita" biisejä, eikä minullakaan sitä vastaan mitään ole. Se on jopa piristävää kuunnella musiikkia joka ei yritä kokoajan tehdä vaikutusta omalla taiteelisuudellaan ja nokkeluudellaan, vaan luottaa niinkin vanhoihin kikkoihin kuin tunteellisuus ja aitous.

4/5

Ensi viikon teema: Suomen itsenäisyys